Lotta on siis syntynyt 2.3.2013 ja saimme hänet toukokuussa 2013. Lotta oli silloin jo reilusti yli luovutus ikäinen. 

Olin pitkään halunnut koiraa ja jo aikaisemmin olin katsellut koiranpentuja. Tuolloin asuin vielä yksin pikkuruisessa yksiössä (22neliöö). Tiesin, että asunto on liian pieni omalle koiralle. Välillä sain ystäväni venäjäntoyterreriä hoitoon. Ja silloin huomasin kuinka ahdas asunto oli niin pienellekin koiralle. Päätin, että kun muutan uuteen ja isompaan asuntoon, otan koiran. 

Kesällä 2012 aloin seurustelemaan nykyisen avomieheni kanssa ja pian muutinkin hänen kotitaloonsa. Paritalon puolikkaassamme on kolme kerrosta, sekä pieni piha. Ainoa miinus puoli on naapurin vihainen saksanpaimenkoira, joka ei hyväksy muita eläimiä. 

Puhuin miehelleni pitkän koiran hankinnasta, hän halusi myös koiran, mutta mietitty miä hänen isänsä tuumaa asiasta, hänen talossammehan asumme. Kerran saimme tilaisuuden ottaa puoleksi vuodeksi koiran hoitoon, mutta hänen isänsä ei tähän suostunut. Alkoi pikkasen pelottamaan, ettemme koskaan saisi koiraa.

Toukokuussa 2013 äitienpäivänä on yleensä aina Tampereen messukeskuksessa (pirkkahalli) koiranäyttely. Suuntasimme sinne ja sieltä palattuanme, ei ollut epäilystäkään etteikö meille tulisi pian koiravauva.

Alkuun katselimme kalmakoiria (mieheni nimitys Irlanninsusikoiralle). Pian kuitenkin tajusimme, että se rotu on aivan liian suuri meille. Katselimme erirotuisia koiria, mm. Toyvillakoiria, Bischon friseitä, Cottoneita ja Yorkshirenterrierejä. Ja muistan kuinka koiranäyttelyssä mieheni sanoi Jackrussellinterrierien olevan mukavan näköisiä ja kivan kokoisia. Pitkään etsin sopivaa pentua meille, mutta sellaista ei tahtonut löytyä, kunnes..

Laitoin ystävälleni viestiä, jolla on pitkään ollut koiria ja hän kertoi että eräällä kaverillaan olisi yksi Jackrussellinterrierin pentu vielä vapaana. Nopeasti laitoin tälle henkilölle viestiä ja sovimme jo seuraavaksi päiväksi tapaamisen. Muistan hämärästi kun kävimme katsomassa Lottaa ensi kerran, tuolloin Lotan nimi oli Miisa. Kyselin omistajalta paljon asioita ja heittelimme Lotan isälle palloa, joka oli opetettu tuomaan pallo aina takaisin heittäjän syliin. Lottaa ei tuolloin kiinnostanut yhtään että olimme paikalle. Se pikkuvauva vaan juoksi ympäri taloa, se oli niin pieni silloin. Tai onhan se vieläkin, mutta kuvia katsellessa huomaa kuinka paljon ollaan kasvettu tuosta vauva ajasta.

Tapaamisen jälkeen sanoin avomiehelleni, että tuo vauveli on meidän, en halua ketään muuta. Ei mennyt montaakaan päivää kun haimme Miisan kotiin. Mielessäni oli kaksi koiran nimeä: Lotta tai Stella. Näin jälkeenpäin ajateltuna Stella, olisi ollut liian prinsessamainen nimi Lotalle, L on niin poikatyttö, ettei se nimi olisi sille sopinut. Lotta oli siis parempi valinta, mieheni olisi halunnut nimeksi Lohi, nimi olisi tullut miss suomesta Lotta Hintsasta... Mutta eihän nyt koiran nimi voi olla Lohi!!!:D Pidin puoleni ja Miisa nimi vaihtui nimeksi Lotta. 

Pian tuo pikkuinen riiviö on jo vuoden! Aika menee niin nopeasti. 

-Nelli